8. joulukuuta 2012

Haukikauden päätös.

Jälleen on tovi tupsahtanut plogi päivityksestä joten laitetaas nyt jotain pientä ja ytimekästä haukikauden päätöskellumisista.

25.11.2012 Aamuhämärissä suuntasimme kaverin kanssa kohti Kirkkonummen vesiä joita olimme aikaisemmin loppukesästä käyneet tutkailemassa. Osa paikoista oli kyllä tuttuja jokusen vuoden takaa kun vielä pääsääntöisesti tuli virvelillä kalasteltua haukea.

Paikan päälle kun saavuttiin, niin siinä ihan perus rutiineilla kamat kasaa ja renkaat selkään ja eikun kävelemään kohti rantaa. Rannassa tietenkin renkaat vesille, räpylät jalkaan ja ottiperhoa valitsemaan.

Pari kaveria oli noin viikkoa aikaisemmin käynyt haukia narraamassa ja hyvällä menestykselläkin! Vesi oli jo noin.6 asteista, joten odotukset hieman isompien haukimammojen läsnäolosta riipi ajatuksia.... Alkuun tuli jokunen seurimo ja pikku tärppi mutta ei itselleni mitään kummallisempaa. Kaverille pari kalaa ylös ennenkuin itse sain ensimmäisen räkäraketin renkaaseen asti. Huimaa alle kilon puikkria... 

Tapahtumia kumminkin alkoi olla tasaseen tahtiin, ja jokusia kalojakin saatiin ylös kahteen mieheen kunnes kalojen aktiivisuus selvästi hiipui. Keli kyllä oli erittäin hyvä haukikeli: pilvistä,välillä pikkusadetta ja pienen pientä tuulenvirettä!

Tovin siinä piiskattuani tyhjää, menin parinsadan metrin päässä rantaa keskellä kaislikkoa ihan ajatuksissani, kunnes havahduin selvästi ajokoiran haukuntaan . Haukunta tuli yllättävän läheltä rantaa... Ei saatana, siellähän on ne mettämiehet pyssyineen... ja PAM! aikas helvetin lujaa pamahti mutta onneks ei ilmeisesti meijän suuntaan ampunut kun rengaskaan ei uponnu :D

Kello alkoi olla jotain yhentoista hujakoilla aamupäivällä ja nähtiin sitten siinä kaverin kanssa kaislikonkupeessa, syötiin evästä ja kyseltiin tapahtumia. Eväät nassuun ja päätettiin lähteä samaa reittiä takaisin päin mistä kaveri oli tullut. Itse jäin heittelemään ja kalastelemaan hieman tarkemmin kaislikon "pusseja" ja kaveri paineli parinsadan metrin päähän... Ei tapahtumia. 

Hieman siinä mahdollisia ottipaikkoja tutkaillessani päätin heittää lyhyehkön heiton kaislannokkaan josta kaveri oli jo kalastellut ja minä kellunut yli juuri. Tiheetä strippiä siimasta sisään , pysäytys... ja pienen pieni nykäisy tuntui sen jälkeen siimassa.. vastaisku... OHO! KALA!

Sit alkoi huuto kaverille kun kala kavi pinnassä näyttäytymässä... NYT ON REKORDI! NYT ON MUN REKORDI! Sydän hakkas ja paniikki päällä... kala siinä väänsi ja juroi, kävi lähellä näyttäytymässä parikertaa ja huomasin että perho on ihan huulen edestä kiinni... lisää jännitystä... kaveri veti parinsadanmetrin spurtin renkaalla ja tuli kuvaamaan mun säheltämistä... viitisen minuuttia saatiin kuvaa ja sit sain vihdoin kalasta otteen ja ylös... laiha...mutta pitkä! 126cm! Enkat paukkui niin pituudessakin kuin painossakin ihan heittämällä! HUHU!!!...  Tää on elämää!

Pakolliset kuvat ja takaisin kasvamaan tämäkin haukimamma niin saadaan (toivottavasti) myös jatkossa nauttia tälläisistä elämyksistä! pieni muotoinen "kalakrapula" siinä iski päälle ja loppu päivä tulikin pyydettyä siinä tyhjää... Myös kolme muutakin kellujaa oli saapunut paikalla ja vaihdettiin siinä kuulumisia.

Olisi ollut kyllä kiva päästä vielä yksi reissu heittää ennen jäitä, mutta ei tääkään nyt ihan paskin lopetus ollu. kausi siis pulkassa ainakin haukien suhteen.

Ohessa jokunen kuva päivältä ja sitä aikaisemmalta reissulta:

Kalakaveri elementissään.

Hymyilyttää: 126cm



Naama

Laiha mutta pitkä.

Ottikeli!

Aikaisemmalla reissulla oli hieman viileämpää...

Kohti odotuksia...


Maisemaa


pikku jääriite ei haittaa.
 Tässä vielä kaverin kuvaamaa videota: