28. heinäkuuta 2013

Heinävedellä.

Viimeinen lomaviikko alkanut ja nokka kohti Heinaveden varistaipaletta, jossa paremmanpuoliskon suvun mökki sijaitsee. Perillä oltiin vasta tiistai iltamyöhään.

Keskiviikkoaamuna lähdettiin kiertelemään autolla paikkoja. Käytiin Karvionkoskella ensin katselemassa kun oli lähimpänä ja sieltä sitten ajettiin Kermankoskelle ja Vihonvuonteelle. Jokainen paikka kuhisi kalastajia vaikka oli aamupäivä. Kermallakin melojia jokunen kappale. Kaupan kautta takaisin mökille.

Siinä tovin pähkäiltyäni päätin etten ainakaan ihan heti lähe millekkään koskelle kun niin paljon porukkaa. Kelikin siitä rupesi kirkastumaan niin päätettiin eukonkanssa ottaa vene ja lähteä järvelle. virittelin kevyen haukisetin varalle mukaan. Aikamme ajeltiin, kateltiin maisemia ja päätettiin mennä yhden lahdukan perälle johon ei tuullut. Eukko sai ottaa aurinkoa ja minä kalastaa. Yllätyksekseni pikkupuikkari hauet kavivät aika ahnaasti nopeasti uitettuun suurehkoon tinseliin kiinni. Hauskaahan tuo oli. oltiin jo valmistelemassa lähtöä pois kun päätin vielä muutaman heiton heittää. Noin kolmosen hauki seurasin ihan veneen vierelle josta nappasi perhon ja lähti kuin tykin piipusta pohjaanpäin. Hetken siinä tempoi ja yllätyksekseni teki vielä reilun metrin korkuisen hypyn! En oo ennen nähnyt että hauki noin korkealle hyppää! Siitä sitten heinien sekaan jossa pääsi irrottamaan itsensä koukusta. Hyvä ruokakala olisi ollut. Välillä näin.

Varislampi/järvi

Puikkari 

Illalla päätin kumminkin lähteä kavionkoskelle kalaan kun luvan pystyi kätevästi kännykälläkin tilaamaan. Sinne siis! Paikalla olin noin yhdentoista aikaa illalla ja kalastajia oli vielä melko paljon paikalla. Hetken aikaa siinä kävelin,polttelin tupakkia ja katselin meininkiä. Päätin ostaa kumminkin kolmentunnin luvan kun muutamia kalastajia alkoi jo hiipua pois. Kalavälineitä kun laittelin autolla kasaan niin turisin hetken jonkun mukavan tyypin kanssa ja neuvoi mielellään minulle hieman paikkoja mistä kalastaa. 

Siinä tuli sitten se kolmetuntia tahkottua tyhjää. Muutamia pintakäyntejä näkyi niskalla mutta siihen se sitten jäi. Rannoillakaan ei enää muita kalastajia näkynyt. Kalastuksen päätteeksi piti muutama pikainen räpsy ottaa muistoksi.

Karvionkosken niska.
Karvionkoski 
Karvionkosken alaosa

Seuraavana päivänä lähdin kerman suuntaan ja ostin luvan kermankosken kioskilta, lupa alkasi 20:00. kermalla oli tuohonaikaan melkoisesti porukkaa joten päätin lähteä vihonvuonteenkoskelle kun kuului samaan lupaan. Ei yhtään huono valinta sillä alkuun siellä oli vain isä poikansa kanssa jotka lähtivät hyvin pian pois. Sain kalastella siinä hyvinkin pitkään koko koskea ilman että ketään muuta näkyi. Ei näkynyt kyllä kaloistakaan minkäänlaista havaintoa kahta alamittaista taimenta lukuuottamatta. Jotain silti vaikka vain noin 30-35cm olivat. Ja väärin ongittuja, liitsillä, pinkillä!

Hieman alkoi jo nälkä painaa ja väsymys kun unet oli jäänyt viimeaikoina hieman heikoksi. Olihan tuo lupa vuorokauden voimassa niin pääsisi kalaan sitä aamullakin samaan rahaan. Autolle päästyäni päätin napata kumminkin vielä kameran kainaloon ja käydä räpsäsemässä muutaman kuvan muistoksi. Ajoin vielä kermankosken kautta eikä sielläkään ketään näkynyt.

Vihovuonteen yläosa
Vihovuonne  
Vihovuonne

Aamulla tulikin nukuttua aika pitkään ja pääsin kaiken sähläämisen jälkeen starttaamaan vasta kymmenen jälkeen aamulla kohti kerman koskea. Keli oli kirkas ja jo nyt aurinko lämmitti. Koskelle saavuttuani pistin kamat kasaan ja kävelin sillalle katsastamaan tilannetta. Ei ainuttakaan kalastajaa! Liekö sitten tuo kuumuus ajanut muut pois. Päätin kumminkin itse jäädä vaikka tiesin ettei tällä kelillä kala oikein aktivoidu. 

Kahlasin kosken niskalle aivan ison virran reunakiville asti. Toki kalastelin potenttiaaliset paikat siinä ohimennen. Tovin istuin niskalla kivenpäällä,polttelin tupakkia ja annoin paikan rauhottua. Spottasinkin sitten melkein heti kaksikalaa läheisestä montusta. Mikään ei kelvannut. kaikki rasiat käytiin läpi, kokeilin jopa pinkkiä liitsiä eikä sekään kelvannut! Sitten huomasin saaren vieressä pintovan hyvänkokoisen kalan! Sama laulu. Mikään ei kelvannut. 

Kermankosken yläosaa jossa kala havainnot.
Vasenpuoli yläosasta.

Kahlasin pois niskalta ja kalastelin kosken läpi tuloksetta. Kävin kioskilla juomassa kahvit ja päätin vielä kopaista muutamat paikat läpi ennen kuin lähtisin pois. Aurinko porotti ja hikivalui. Oli jo tuskasen kuuma. Ei kuulunut kalaoista taaskaan mitään. Sillalle päin kävellessä päätin kopaista vielä siitä autotien kohilta jos nyt jotain tapahtuisi. Ei. Ei mitään. Siimat sisään, ittekseni siinä kiroilin, hätäinen kääntyminen kohti rantaa, potku kiveen ja sitten uitiin! Pienimuitoinen koskenlasku mahalleen rantakivikkoon. Onneksi ei mitään pahemmin sattunut. Nahat vain rullalle jalasta ja kädestä, vapakin pysyi ehjänä. Enemmän hävetti kun kävelysilta oli täynnä turisteja... Rannasta sitten äkkiä pusikkoon piiloon ja tyhjentämään kahlurit. Pokkarikin valui vedestä kun en ollut tajunnut laittaa vedenpitävaan taskuun, kuten en myöskään tupakka askiakaan. Pari märkää röökiä sain poltettua samalla kun häpeissäni pakkasin kamoja takaisin autoon. 

Kermankosken kävelysilta 
Kermankosken alaosaa.

Päätin kumminkin pienen kuivattelun jälkeen käydä räppäsemässä muutaman kuvan muistoksi. Rupesi jo naurattamankin edellinen tilanne. Kuvien jälkeen taikaisin mökille vaihtamaan kuivaa päälle.

Kermankosken yläosa pusikoska katsottuna.
Kermankosken kiitäjä!

Seuraavana päivänä kävin vielä haukia yrittämässä järvellä mutta tuloksetta. Taisi olla helle laittanut niidenkin suut kiinni. 

Mökkiranta.

Yhteenvetona jäi erittäin hyvät muistot ja hyvä maku koskista vaikka kalaa ei tullutkaan juuri ollenkaan. No, eihän mulla tuota koskikalastuskokemusta hirveästi olekkaan. Ja vesikin oli lämmintä :) Ensi vuonna varmasti uudestaan kun mökille menemme.